tiistai 12. joulukuuta 2017

Nikan ensiaskeleet ratsastajan kanssa



Viime kerralla kun kävin katsomassa Nikaa, pääsin taas sen selkään ja ratsastamaan myös vähän käyntiä! Käyn yleensä Nikan luona kerran viikossa ja nyt kouluttaja oli ollut kaksi kertaa sen selässä tässä välissä, treenaten selkäännousuja sekä myötäystä sivuille yhden ohjan pysäytyksen opettamista varten. Oli siis Nikan neljäs kerta ratsastaja selässä ja täytyy sanoa, että on se vaan fiksu poika. Ennen kuin oli aika kiivetä selkään, tehtiin pieni hetki pyöröaitaustyöskentelyä. Se on näin kengättömänä tosi herkkä pohjasta ja varoi sitä hieman jopa kävellessään, eikä halunnut oikein ravata ollenkaan. Noin kymmenen minuuttia käyntiä/maastakäsintyöskentelyä toimi siis "alkuverryttelynä" ja Nika oli sen jälkeen oikein hyvässä mielentilassa ratsastusta varten. Mitään väsytysjuoksutusta ei tarvitse tehdä alle.


Selkäännousu sujui yhtä mallikkaasti kuin edelliskerrallakin ja pienen tuumailun jälkeen jatkettiin käynnissä pienellä ympyrällä. Nika oli taas aivan rento ja sille touhu näytti olevan jo suorastaan ihan tuttua. Ratsastajan paino ei tuntunut olevan sille mitään, ja se käveli pientä pohjasta johtuvaa varovaisuutta lukuunottamatta muutoin ihan normaalisti. Joskus hevoset, joilla ratsastetaan ensimäistä kertaa, kävelevät ihan hassusti kummastellessaan ratsastajaa, mutta Nika oli siltä osin kuin vanha tekijä. Harjoiteltiin Nikan kanssa myös pari pysähdystä ja se teki ne hienosti ääniavulla "jaa seeeis", ja liikkeelle lähtö onnistui pienellä naksauksella. Kaikki ääniavut ovat sillä jo valmiiksi tosi vahvasti opittuna, koska ne on sille ennestään tuttuja mm. juoksutuksesta, ja niitä on nyt hyvä hyödyntää. 

Käveltiin molempiin suuntiin jokunen kierros ja olin selässä yhteensä ehkä 5 max 10min. Itse en oikein tiennyt, että miten päin siellä selässä oikein istuisi, kun lännensatula on ihan vieras minulle ja lisäksi se vielä meni vinoon, kun nousin selkään enkä uskaltanut alkaa polkemaan sitä suoraksi... Nika onneksi handlasi tilanteen minunkin puolestani, vaikka itse näytin kuuluvan juurikin sinne talutusratsastukseen :D Se oli tosi itsevarma koko ajan, ja näytti sanovan "Juu, minä osaan kyllä jo!". Se alkoi jo paikoillaan seistessämme syömään narua, joka toisaalta kertoo, että se on yhä  kakara, mutta varmistaa myös, että se todella on rento, koska se aloittaa nuo tihutyöt vasta sitten, kun mitään muuta jännää ei tapahdu... Vähän huono sen kannalta kuitenkin, että kun itse opeteltava uusi juttu menee aivan loistavasti ja pitäisi kehua kovasti, mutta samaan aikaan se napsii narua eli tekee kiellettyä.

Blogin kuvien laatu on laskenut hetkellisesti kuin lehmän häntä, sillä tähän asti kaikki kuvat Nikasta ovat olleet videolta napattuja ':D Ei hätää, tilanne kuitenkin korjaantuu pian, kunhan selässä vietetty aika pitenee eikä tarvitse saada ihan jokaista sekuntia videolle :) 

Seuraavan kerran menen Nikaa katsomaan tänä torstaina enkä malttaisi odottaa nähdä, mitä kaikkea varsa on taas oppinut! Pieni mainosminuutti tähän loppuun, eli jos haluatte nähdä tuoreimmat kuulumiset mahdollisimman pian, niin kannattaa käydä seuraamassa tälle blogille juuri perustamaani instagramia. Tavoitteeni on päivittää lähes joka päivä eli aina silloin, kun jotain tapahtuu. Torstaina ainakin on siis luvassa uutta materiaalia Nikasta @myrskynselkaan käyttäjällä, ja myöhemmin päivitän toki kaiken myös tänne blogin puolelle! Jos on enemmänkin kiinnostusta niin toisen käyttäjäni nimi on @piritaheikkinen, jota päivittelen harvemmin, mutta sitäkin laadukkaammalla sisällöllä ja sinne laitan myös muuta kuin hevosjuttuja. 



2 kommenttia:

  1. Voi miten ihana melkein lapsihevonen :) Onhan se ymmärrettävää, että hieman vielä kujeet mielessä ratsastuksen aikana, kun ei tällaiseen ole tottunut. Hienoa, että olet saanut itse kavuta ensimmäisenä hevosesi selkään - sen tunteen muistat varmaan aina. Järkevälle nuorellehan tuo Nika vaikuttaa, hyvä ratsu siitä sinulle tulee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! <3 Sillä on vielä kova tarve päästä nypeltämään hampaillaan, niin kuin yleensä tämän ikäisillä ja ei oikein malttaisi keskittyä vain yhteen asiaan :) Tuo todella oli kyllä aivan erityinen kokemus. Nikakin kiittää vielä kovasti, se on fiksu ipana, mutta vaatii sen että asiat tehdään tarpeeksi rauhalliseen tahtiin!

      Hyvää joulun odotusta sinulle!

      Poista