keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Kysymyspostauksen vastaukset, osa 1/2

Iso kiitos kaikille kysymyksiä lähettäneille!

100cm aluetaso
Korpilahti 16.9.2012

Hevosaiheiset kysymykset:

K: Sisäänratsastatko Nikan itse vai tuleeko joku ratsuttamaan sinne tai vietkö johonkin?
Nika lähti reilu viikko sitten ratsun esikouluun, kirjoitan tästä pian oman postauksensa!

K: Missä hevosesi tällä hetkellä asustavat?
Konginkankaalla pienellä ravitallilla, jossa Nika on viettänyt suurimman osan elämästään ja Veerakin useamman kesän. Nika tosin on nyt muualla, mutta tulee talvella takaisin. Tallissa on vain kahdeksan hevosta, joista kaksi tietysti minun ja loput tallinomistajan. Siellä on hyvät maastot, mutta kentän pohja on sellainen, että ratsastan siellä vain talvella, kun päällä on oikeanlainen lumipolanne. Sen sijaan alle kymmenen minuutin kävelymatkan päässä on ravirata, jossa on hyvä ratsastaa ympäri vuoden.

K: Kuka on ollut tähän mennessä tärkein valmentaja, joka sinulla on ollut?
Alkutaipaleella Minna Argillander, joka myös vakuutti vanhempani siitä, että minulle kannattaa ostaa hevonen ja myöhemmin Eija Maukonen. Veera tosin ostettiin tällöin Minnalta "salassa", koska olin jo päättänyt, että se tulee meille, enkä halunnut kuulla mahdollisia vastaväitteitä, joten esittelin sen vasta kun paperit oli jo kirjoitettu :D

K: Elämäsi hevonen?
Kyllä se on Veera ja sen jälkeläiset eli myös Nika, joka on tavallaan "puoliksi Veera".


K: Satulalla vai ilman?
Aivan ehdottomasti satulalla. Ilman satulaa on ihan kiva höntsäillä joskus, mutta varsinkin jos hevosella on isompi liike, niin liukkaassa selässä on tosi vaikea pysyä puristamatta ja häiritsemättä hevosta. Sopivan satulan kanssa myös paino jakautuu tasaisemmin ja se on parempi hevosen selälle. Voisin kuvitella, että esimerkiksi Nikalla en tule välttämättä koskaan ratsastamaan ilman satulaa, koska sillä on sen verran isot liikkeet, että ei olisi reilua pomppia siellä :D

K: Paras saavutuksesi?
Sanoisin, että jos Nikasta kasvaa täyspäinen ja toimiva ratsu, niin se on kyllä suurin saavutukseni. Myös se, että olen pärjännyt Veeran kanssa on aika iso juttu, koska jos miettii lähtökohtia niin se ollut mikään itsestäänselvyys, vaikka luulinkin ostaneeni kiltin opetusmestarin. Yksittäiset kilpailut ja ruusukkeet eivät näin jälkikäteen merkitse niin paljoa.

K: Mitä tavoitteita sinulla on ratsastajana?
Haluaisin olla niin taitava, että pystyisin tuomaan ratsastamieni hevosten parhaat puolet esiin. Koulupuolella minulla on enemmän tavoitteita kuin esteillä, haluaisin kilpailla kansallisia vaativan luokkia, sekä mikäli minulla joskus kaukana tulevaisuudessa sattuisi olemaan sopiva hevonen, niin mahdollisesti startata jopa PSG-tasolla. Esteitä haluaisin hypätä ainakin treeneissä 110-120 tasolla, sen jälkeen minulla iskee rimakauhu. Nykyään tavoitteeni ei kuitenkaan ole niin kilpailukeskeisiä, vaan tähtään ennen kaikkea siihen, että hevoseni olisivat mahdollisimman tyytyväisiä.




K: Vietkö hevosiasi enää "larjalle"?
Mahdollisesti ehkä lyhyelle treenijaksolle sitten, kun tarvitaan Nikan kanssa kenttää ja maneesia, mutta en usko, että ainakaan pysyvästi.

K: Miksi veit hevosesi pois kolkanlahdesta?
Suurin syy oli Nikan tyytymättömyydessä, koska se tarvitsee tarhakaverin viihtyäkseen ja siellä sellaista ei ollut mahdollista saada/tarhoissa ei olisi ollut välttämättä tilaa väistää toista hevosta kunnolla. Myös kustannukset vaikuttivat paikan irtisanomiseen, sillä kesän yli olisi pitänyt maksaa varausmaksua. Ollaan myös aina viihdytty paremmin pienellä tallilla, jossa pystyy vaikuttamaan vielä enemmän hevosensa hoitoon.

K: Minkälainen on tavallinen arkipäiväsi?
Pyrin heräämään 9-10 välillä, aamupäivän teen omia juttuja kuten katson Netflixiä ja laitan samalla ruokaa sekä touhuan koirien kanssa. Päivällä käyn lenkillä ja luen pääsykokeisiin sekä mahdollisesti päivitän blogia. Illalla lähden tallille ja siellä hoidan koko lauman yöpuulle, jolloin olen kotona yhdeksän jälkeen. Vaihtoehtoisesti pari kertaa viikossa menenkin jo aamutalliin, jolloin ruokin hevoset, vien ne pihalle ja siivoan tallin sekä laitan iltaa varten rehut, vedet ym. valmiiksi. Tällöin lähden kotoa aamukahdeksan jälkeen ja olen takaisin ennen iltapäiväkahta, jonka jälkeen teen kaikki tavalliset päivähommat, mutta vaan hieman eri järjestyksessä



K: Oletko ikinä harkinnut lopettavasi ratsastusta ja jos olet niin miksi?
En ikinä. Joskus alle kymmenvuotiaana minulla oli melkein puolen vuoden jakso putoamisen jälkeen, jonka aikana vain vollotin ponin selässä tai menin pelkkää käyntiä uran sisäpuolella, enkä suostunut ratsastamaan muilla kuin kiltillä Oona-ponilla... Mutta silti en halunnut missään nimessä lopettaa :D

K: Mikä on ollut pahin tippumisesi?
En ole vielä tähän mennessä tippunut kovin pahasti ja toivon, että asia säilyykin siten. Eri tilanteissa mm. kylkiluu minulla on ottanut osumaa, sormi murtunut, ruhjeita ollut naamassa ja kropassa sekä pohkeen lihaksessa hokin jäljet, hevosen jaloissa kierimisen seurauksena, mutta ei mitään sairaalahoitoa vaativaa.

K: Millainen olisi unelmiesi hevonen (rotu, taso, luonne yms.)?
Kimo suhteellisen kevytrakenteinen puoliverinen, re130, koulu VaB, kuuma ja herkkä. Parhaimmat este-ja kouluhevosen ominaisuudet harvoin kohtaavat, joten minulla on kaksi eri unelmahevosta, koulupuolelle PSG-tason liitokavio ja esteille tuo kimo, jolloin koulupuolen osaamisesta voisi joustaa vielä vähän lisää.


Muut aiheet:

K: Missä näet itsesi 10v päästä?
Siinä vaiheessa olisi varmaan suotavaa olla jo eläinlääkärin paperit plakkarissa ja työelämässä. Pikkuhiljaa myös oman paikan rakentaminen/kunnostaminen voisi tulla ajankohtaiseksi, oli se sitten Suomessa tai jossakin muualla Euroopassa, sitä en vielä tiedä. Lapset sen sijaan eivät kuulu lainkaan tulevaisuudensuunnitelmiini missään vaiheessa.

K: Harrastatko mitään muuta kuin heppailua?
Kuulun suunnistusseuraan eli käyn rasteilla, myös pari Jukolan viestiä sekä jokunen muu kilpailu on tullut koettua lajin parista. Lisäksi käyn omatoimisesti lenkkeilemässä koiran kanssa ja yritän taas aloittaa myös lihaskuntoharjoitteet talven tullen.

K: Seurusteletko?
Kyllä, tällä hetkellä itseasiassa jo kolmatta vuotta


K: Oletko ulospäinsuuntautunut ja tutustutko helposti uusiin ihmisiin?
Olen luontaisesti ennemminkin introvertti ja jännitän hieman uusia ihmisiä varsinkin, jos paikalla ei ole muita tuttuja ja tilanteen vetovastuu on minulla. Sitten kun ihmiset tulevat tutuiksi viihdyn hyvin sekä kaksin että ryhmässä. Viimevuosina olen kuitenkin tietoisesti pyrkinyt kehittymään tässä ja ajanut itseäni osallistumaan sosiaalisiin tilanteisiin. Voisi sanoa, että nykyään itseasiassa pidän siitä!

K: Lempi sarjat Netflixissä?
Tämän hetken suosikki on ehdottomasti Lucifer, varmaan ainoa sarja, josta olen jaksanut katsoa kaksi kautta ilman kuukausien taukoa välissä.

K: Miksi aloitit bloggaamisen?
Otin paljon kuvia, joita tahdoin päästä jakamaan. Halusin, että kenenkään ei ole ns. "pakko" katsoa niitä, vaan blogiin löytäisivät ne ihmiset, joita aihe todella kiinnostaa.


torstai 5. lokakuuta 2017

Veran ja Nikan top3 - parhaimmat ja huonoimmat puolet



Tästä kysymyspostauksen vastauksesta tuli sen verran pitkä ja mielestäni aihe oli niin kiinnostava, että ajattelin erottaa sen kokonaan omaksi postauksekseen. Näen hevoseni kokonaisuuksina, joihin kuuluu näitä sekä hyviä, että huonoja puolia, mutten ole aikaisemmin eritellyt niitä lainkaan. Kyse on ollut aina vain siitä, millainen se hevonen on ja niiden yleisvaikutelma on aina ollut positiivinen minulle. Tämän pohdiskelu oli siis erityisen kehittävää ja antoi asioille ehkä myös uudenlaista perspektiiviä mielessäni.

Veran hyviä puolia on aika vaikea selittää, koska se kaikki tiivistyy siihen, kuinka se vaan on ihan ainutlaatuinen - niin poikkeuksellinen, niin Veera. Koskaan en ole tavannut toista hevosta, joka olisi lainkaan muistuttanut tätä erityistä tammaa, jos nyt ei oteta huomioon sen omaa varsaa. Nikakin on ihan omanlaisensa tyyppi ja itseasiassa niiden luonteissa ei varsinaisesti ole kovin paljoa samaa, mutta siitä on ollut ihana huomata pieniä piirteitä, jotka se on perinyt suoraan emältään. Tunnistaisin Veeran hörinän milloin tahansa, mutta yksi ilta Nika kuulosti niin samalta, että pääni kääntyi väkisin sinne ja hain katseellani Veeraa, vaikka tiesinkin sen olevan ihan muualla.


Veeran parhaimmat puolet:

Persoonallisuus kokonaisuutena, se ei ole aivan tavallinen hevonen vaan mm. hyvin älykäs ja kaikin tavoin ainutlaatuinen. Once in a lifetime aivan varmasti
+ On erittäin kiinnostunut omista ihmisistään ja hyvin seurallinen & sosiaalinen. Kesäisin kun hevoset ruokitaan laitumille, niin muut häipyvät yleensä heti syötyään rehut, mutta Veera katselee ihmisiä ja hakeutuu luokse.
+  Pidän siitä, että olen Veeralle "erityinen", sillä se näyttää usein tosi happamalta vieraille, mutta minun kanssani on oikea syliluuttu. Se ei myöskään suostu lähtemään kenenkään muun kanssa pois tallin pihasta, vaan alkaa temppuilemaan, mutta minua seuraa kiltisti. Yhden ihmisen hevonen siis.



Veeran huonoimmat puolet:

-   Ikä, tästä ei valitettavasti enää nuorruta
-  Läheisriippuvuus!! Tämä on aivan järkyttävän rasittava ominaisuus, joka tulee esiin etenkin kaikissa muutoksissa. Esimerkiksi laidunkauden jälkeen se oli hirveän stressaantunut tallissa, vaikka näki kaikki kaverinsa. Se voi tulla myös esiin, jos vaikkapa yleensä lähtee ratsastamaan vasta illalla ja toisena päivänä hakeekin sen tarhasta päivällä, niin sillä menee hermot totaalisesti ja viimeksi se yritti esimerkiksi rymistellä väkisin ulos tallista, kun joutui sinne yksin.
-  Käytös stressitilanteissa. Se menee aivan sekaisin, jos rutiinit rikkova tilanne ei ole sille mieleinen ja se voi olla vaarallinen, jos sen kanssa ei osaa toimia. Ei se siis ilkeäksi ala, mutta jos sitä paineistaa liikaa (= yhtään), kun se on hermostunut niin se voi vaikka keulia ympäri.



Nikasta oli vaikea keksiä huonoja puolia (koska se on niin täydellinen heh heh ♥) ja niitä tulikin vain kaksi, sillä nekin menevät oikeastaan nuoren iän piikkiin vielä tässä vaiheessa. Enhän ole tavallaan itsekään nähnyt vielä sitä valmista pakettia! Sen voin vaan sanoa, että se on aivan ihana hevonen. Kun itse tekee, saa juuri sellaisen kuin haluaa - tai vaihtoehtoisesti sen mitä sattuu tulemaan.


Nikan parhaimmat puolet:

+   Ystävällisyys. Vaikka se välillä tekee vähän hölmöjä juttuja, niin ei missään nimessä ilkeyttään, vaan se on aina tosi hyväntahtoinen.
+  Innokkuus ja positiivinen asenne, nopea oppimaan. Se ilahtuu aina kun tulen paikalle ja juoksee portille, eli minun ei ole ikinä tarvinnut pyydystää sitä tarhasta, vaan se tulee joka kerta luokse valmiina tekemään mitä ikinä keksinkään pyytää.
+ Nuori eli meillä on paljon mahdollisuuksia tulevaisuudessa eri ikäkausina ja saan olla mukana kaikissa sen elämänvaiheissa




Nikan huonoimmat puolet:

- Herkkyys, reaktiivisuus ja sitä myötä draama. Toisaalta tässäkin on se hyvä puoli, että tietää ainakin jos Nikalla on jokin huonosti, kun se ilmoittaa itikanpistoistakin...
- Testaa kiellettyä asiaa miljoona kertaa, eikä usko kun sanotaan/unohtaa viiden sekunnin päästä oli komentajana sitten toinen hevonen tai ihminen. Eli toisin sanoen uhmiskaudet :D

Pitäkää hatuistanne kiinni ;)

Loput vastaukset tulevat kahdessa osassa vähän myöhemmin, ainakin puolet on vielä jäljellä  ja olen käyttänyt jo nyt sen postauksen kirjoittamiseen vähintään 15h...

maanantai 25. syyskuuta 2017

Nikan rakennekuvat - S2017



r. Don Negaiss
s. 2014
 
i. Don Larino
e. Vefa




 P.S. Kysymyksiä ehtii vielä käydä laittamassa edellisen postauksen puolella, vastailen niihin loppuviikosta!

 

maanantai 18. syyskuuta 2017

Kysymyspostaus

Ajattelin laittaa ensimmäistä kertaa koko blogin historiassa pystyyn kysymyspostauksen! 
Aikaisemmin se on jäänyt väliin kun olen ollut huolissani, ettei kysymyksiä tulisi tarpeeksi, mutta kaipa yrittänyttä ei laiteta. Toivottavasti teillä siis olisi paljon kysymyksiä, aihe on täysin vapaa ja vastaan kaikkiin asiallisiin kysymyksiin omassa postauksessaan! 

tiistai 12. syyskuuta 2017

Hei hei Musta

Kuva: Tiia Tahvanainen
Tämä upea friisiläisruuna, jonka kanssa minulla on ollut ilo ja etuoikeus treenata sekä kilpailla jo kolmen vuoden ajan, löysi uuden kodin ja muutti toiselle puolelle Suomea viime viikolla. Arjessa on nyt tämän suurisydämisen herrasmiehen kokoinen aukko, sillä viime vuodet olen hoitanut sitä keskimäärin 3-4 kertaa viikossa ja pitänyt sitä niinä päivinä kuin omaani.

Olo on haikea, mutta toivotan Mustalle kaikkea hyvää uuteen kotiin sekä kiitän siitä kaikesta, mitä se on minulle ehtinyt antaa!


Kuva: Tiia Tahvanainen

perjantai 8. syyskuuta 2017

YO-kuvat hevosen kanssa


Minulle on ollut niin kauan kuin jaksan muistaa päivänselvää se, että YO-kuvissani tulee poseeraamaan myös hevonen! Alun perin näitä kuvauksia suunnitellessani haaveilin siitä, että Veera ja Nika olisivat molemmat olleet mukana. Kaksi toistensa kloonia kun olisi ollut myös paljon näyttävämpää, sillä yksi hevonen taas on vielä aika tavanomainen "rekvisiitta" kuvissa. Tulin kuitenkin lopulta siihen tulokseen, että jos haluan mekkoni olevan käyttökelpoinen vielä kuvausten jälkeen, olisi syytä jättää toinen ruohoturpa pois kuvista (ja ei Nikan yksi monista lempinimistä myöskään aivan aiheetta ole Napsi...). Olisin myös halunnut palkata oikean ammattilaisen ottamaan kuvat, mutta käytännönjärjestelyjen ja kustannusten vuoksi päädyimme Jaakon kanssa ottamaan ne itse.

Suomi 100 -juhlavuoden innoittamana keksin, että Jaakko voisi puolestaan ottaa kuviinsa mukaan kotitallimme oman suomenhevoskasvatin. Oikeaa vanhan Suomi-filmin tuntua siis! Jaakon kuvissa esiintyy maailman fiksuin nelivuotias, Tuhti-Jätkä,  joka on saanut minutkin haaveilemaan omasta suomenhevosprojektista. On ne vaan niin viisaita ja mutkattomia hevosia. Siinä vaiheessa, kun helpompi elämä alkaa houkuttaa, niin hankin kyllä yhden kappaleen talliin kasvamaan ja koulutettavaksi itselleni.




Jätkä on tosi iso suomenhevoseksi (vain joitain senttejä matalampi kuin Nika!), mutta näyttää silti melko pieneltä Jaakon vieressä, kun lähinnä torkkui pää alhaalla :D Se otti kaiken niin lungisti ja aina kun sen asetteli johonkin paikkaan, niin ei ilmekään värähtänyt ennen kuin lähdettiin uudestaan liikkeelle
Soitin puhelimesta hevosen hirnuntaa niin pää nousi ehkä kymmenen senttiä, mutta jalansijat edelleen täysin samat. Veera sen sijaan  tuli aivan hulluksi, kun tehtiin  sille sama temppu :'D


Prinsessa Veera

Yleensä tällaisissa kuvissa naru varmaan photoshopataan vain näkyvistä, mutta minä heitin sen oikeasti pois kuvatessa :D 


Mikä oli kaikista onnistunein otos teidän mielestä?
Jaakkokin teki mielestäni hyvää työtä, ottaen huomioon, että kun ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten annoin hänelle kameran käteen, tämä ei osannut käyttää edes zoomia! :)

tiistai 5. syyskuuta 2017

Dressagetreenit pellolla



The Mustan kanssa on tullut treenattua ahkerasti koko kesä ja motivaatio on ollut ihan omaa luokkaansa, nyt kun ei ole tullut mentyä joka päivä kahta hevosta. Sopivia kilpailuja ei ole kuitenkaan oikein ollut lähialueilla, joten tähän mennessä meidän kauden ainoa startti oli huhtikuussa. Keskimäärin olen ratsastanut vain 3-4x/vko ja Veeran selässä olen käynyt tasan kerran koko kesän aikana, mutta hevosia olen kyllä hoitanut siitäkin edestä. Onkin ollut kiva myös ihan vaan lomailla töiden lomassa ja välillä olen malttanut pysytellä omien hevosten luota tallilta poissa useammankin päivän putkeen, kun olen ollut muualla reissussa. Ei niitten hevosten touhut nimittäin muuksi muutu siellä laitumella, vaikka niitä kuinka itse vahtisi, joten sielläpähän ovat saaneet siis elellä, ja joku muu niitä on aina kuitenkin silloin käynyt aamulla ja illalla kurkkaamassa. Syksyä kohti tämä tulee tietysti muuttumaan ja Veeraakin täytyy alkaa liikuttamaan ahkerammin. Siihen onkin nyt onneksi hyvin aikaa, eikä talvesta ole tulossa yhtä hektistä kuin aikaisemmista, sillä täksi vuodeksi en vielä edes hakenut mihinkään kouluun, vaan vietän välivuotta lukien pääsykokeisiin sekä hevosten kanssa touhuten.

Postauksen kuvat on muuten otettu viime viikonloppuna ja on kyllä aika uskomatonta, että kaikki on vielä näin vihreää, vaikka ollaan jo syyskuun puolella!